Nana säikäytti meidät, kun viime torstaina yöllä rupesi läähättämään, eikä läähättäminen loppunut ollenkaan. Luultiin jo, että nyt Nanalla on sydän pettänyt tms, koska Nana ei ole oikein jaksanut edes pientä iltakävelyä tehdä, vaan on heti ruvennut hinaamaan perässä.

Käytettiin vanha neiti eläinlääkärissä, joka totesi, että Nanalla on hyvä sydän. Sen sijaan Nanalla oli kuumetta eli ilmeisesti jokin tulehdus päällä. Saattaapa olla vaikka alkava kohtutulehdus, koska juoksukin alkoi juuri. Nana sai antibioottia sekä kangistuviin niveliinsä kipulääkettä, jota voi kuulemma antaa hälle koko loppu elämän ajan. Eläinlääkäri rupesi jo vihjailemaan, että jos Nanalle tulee jokin isomman operaation tarve, niin sitä ei enää välttämättä ole viisasta tehdä. Kyllähän me se jo muutenkin tiedettiin, ja parhaamme mukaan yritämme valmistautua väistämättömään. Olin jo varautunut pahimpaan eli että tämä olisi mahdollisesti Nanan viimeinen eläinlääkärireissu, mutta ONNEKSI vielä toisin kävi!

Oltiin viime viikon alkupuolella Wilman kanssa metsässä lenkillä. Takaisin päin pientä polkua kävellessä tulin noin 1-1,5 metriä Villen ja Wilman perässä. Yhtäkkiä hokasin, että parivaljakko käveli kyyn yli. Säikähdyksestä pomppasin ilmaan ja kiljuin, että kyy! Ville kehotti mua tulemaan kyyn ohi, koska hänkin halusi nähdä sen. Varovasti loikin polulta heinikkoon madelleen kyyn ohi, ja se sihisi mulle. Se ei edes yrittänyt puraista Wilmaa, vaikka Wilma meni sen pään yli ja Ville peräpuolen. Jos Ville olisi astunut kyyn päälle, niin se olisi varmaan purrut Wilmaa... Nyt ollaan oltu hieman vauhkoina, kun ollaan tehty metsälenkkejä. Singotaan ilmaan pienestäkin heinänkahahduksesta!