Kirjoittaja
Lapin sanastoon kuuluva gaissa tarkoittaa korkeaa tunturia, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet. Sehän sopii hyvin blogin osoitteeksi Pohjoiseen hurahtaneelle eteläsuomalaiselle, jolla on "sama pää kesät talvet". Täällä kirjoittelen pilke silmäkulmassa  pääasiallisesti otto-pojastamme käyttölinjaisesta kultsusta Kallesta, syntyjään saksalaisesta, englantilaiset sukujuuret omaavasta, Hilda flattineidosta. Toisinaan tarinaa myös löytölapsemme Onni-kissan puuhailuista, mökkeilystä Joronjäljellä, erästelystä ja kalastelusta. Hetken huumassa saattaa kirjautua myös muita jorinoita ohi aiheen... Lähinnä kaiketi yksinpuheluna, omaksi iloksi ja muistoksi.
***Kaikki kuvat ovat itse ottamiani, ellei toisin mainita. Ethän kopioi kuviani luvatta, kiitos.***
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004
|
13.05.2012 - 21:16
Aamupäivällä olin Hildan juoksun vuoksi jälleen vain kuunteluoppilaana UMN:n taipparikurssin kolmannella treenikerralla. Ohjelmassa oli hakuruutua. Seurasin mielenkiinnolla muiden koirien toimintaa.
Äitienpäivävierailujen ja tuskastuttavan MM-lätkäteurastuksen (Suomi-Usa 0-5) jälkeen kävimme tekemässä Kallelle ja Hildalle varishakua tuttuun ja rauhalliseen metsään. Siellä todennäköisesti ei liikkuisi ketään muita, eikä "rakkaus lapsia" olisi vaarana, kuten Nuuksion, tuon miljoonan ihmisen erämään, kupeessa olisi aamupäivällä ollut. Melko rauhallista Nuuksion kupeessakin oli tänään. Viime kerralle sinne osuikin ulkoilukauden avajaiset ja ihmisvirta oli loputon.
Kävin täyttämässä hakuruudun niin, että kauimmaiset varikset olivat n. 80 metrin päässä ja lähimmätkin n. 50 metrissä. Ville lähetti ensin Kallen hakuun. Kalle tyhjensi hakuruudun kuin kone. Kaikki kuusi varista tuli hienosti talteen, eikä Kalle tullut kertaakaan tyhjänä takaisin eikä kyselemään mitään.
Olin merkannut varisten paikat pyykkipojilla ja täytin Hildalle varikset hakuruutuun samoihin kohtiin. Hildan neljä ensimmäistä variksen tuontia oli melko kyseenalaista touhua. Ensimmäistä tuodessa piti pissata ja tietysti laskea varis siksi aikaa suusta... Toinen, kolmas ja neljäskin varis tuli noin kymmenen metrin päähän mistä ne piti kehottaa tuomaan loppuun asti...
Epätoivoisin mielin lähetin Hildan hakemaan vielä viidettä varista. Hilda teki töitä pitkältä tuntuvan tovin ja näytti haeskellen palailevan tyhjänä meidän luo. Kävi meidän etumaastossa tekemässä lähihakua, mutta ei antanut periksi eikä pyydellyt mitään apuja, vaan otti uuden vauhdin ja palasi kauemmas. Sieltä Hilda ilmestyi varis suussaan ja toi variksen ihan perille asti!!!
En enää lähettänyt Hildaa hakemaan kuudetta varista, vaan tähän huikaisevan hienoon sitkeään ja peräksiantamattomaan hakuun ja ennen kaikkea upeaan palautukseen oli hyvä lopettaa.
Pyykkipoikia ja viimeistä varista hakiessamme huomasimme puussa matalalla pöntön. Kävimme kurkkaamassa onko se lepakon pönttö. Linnunpönttö se oli ja vieressä seisoessamme pöntöstä kuului äkäinen sähäys. Siellähän asusti siis "angry birds"! :D
11.05.2012 - 07:16
Tällä viikolla on juoksuista huolimatta hiottu luovutuksia, treenattu kanilla sekä tehty hakuruutua.
Luovutukset on sujuneet erittäin hyvin, jokin alkaa pikkuhiljaa vihdoin loksahtamaan kohdilleen. Kani on kuitenkin edelleen kirosana... Hilda ottaa kanin hyvin suuhun ja kantaa. Vaan ei kanna tarpeeksi. Kani putoaa puolessa välissä ja siitä sitä ei enää oteta.
Epätoivo alkoi jo vallata treenaajan mielen, kun pää löi tyhjää mitä tehdä. Pidin sitten kania ikäänkuin damina. Vein sen lyhyelle matkalle muistidamiksi. Ensin sitä ei tuotu, sitten tuotiin vähän matkaa, mutta lopulta kani alkoi tulla jo minulle asti. Harjoittelemme siis näin siihen asti, kunnes kani damina toimii ja sen jälkeen siirrymme taas jäljestämään...
Eilen treenasimme Hildan ja Kallen kanssa hakua. Hakuruudun takaraja oli n. 100 m päässä. Taaskaan ruudusta ei tullut ihan niin leveä, kun ensin olimme suunnitelleet. Leveyttä alueella oli ehkä puolet sen pituudesta. Alueen takarajalla oli viisi vihreää damia heitettynä eli ihmisen kävelyhajua ei siellä asti ollut. Keskivaiheilla oli kolme punavalkoista damia ja etualalla kolme pikkudamia.
Päästimme koiria hakuun pääsääntöisesti vuorotellen. Hilda lähetettiin ensimmäisenä hakuun. Ruudusta löytyi pikkudami. Sen jälkeen Hilda löysi pari punaista damia ja lopuksi kaksi vihreää damia.
Ennen viimeistä lähetystä Hildan mielenkiinto hieman hyytyi. Se ei edennyt paljoa ja tuli takaisin. Päästimme tässä välissä taas Kallen hakuun. Sekös antoi Hildalle puhtia ja viimeinen haku suoritettiin taas hyvin.
Molempien koirien haku sujui hienosti omatoimisesti. Kalle löysi alueelta yhden pikkudamin, yhden punaisen ja kolme vihreää.
Kaikki kauimmaiset ja keskivälin damit tulivat siis talteen. Viimeinen dami jätettiin haetuttamatta. Kiersimme treenien päätyttyä koirat vapaina alueen poikki ja kas, Kalle iloiseksi hämmästyksekseen löysi vielä yhden pikkudamin kaatuneen puunrungon alta!
06.05.2012 - 14:09
Hildalla on juoksu. Havaitsimme sen sattumoisin viime perjantaina koiraa kuivatessa. Lauantaina koira ei vielä tiputellut, mutta sunnuntaina hanat aukesivat ja housuille oli käyttöä. Jäi siis vapun aaton aaton yhteistreenit väliin.
Tänään oli toisen kerran UMN:n taipparikurssi. Menin paikalle ilman koiraa. Piti olla vaan kuunteluoppilaana, mutta jouduin vai pitäisikö sanoa pääsin töihin. Toimin markkeerausten heittäjänä. Mielenkiintoinen paikka seurata kuinka koirat markkeerauksella toimivat. Suurin osa koirista juoksi lähes tai aivan damin päältä ensin yli ennen kuin palasivat joko suoraan tai kierrellen ja kaarrellen damille.
Oikein mitään uutta en kurssista irti saanut, mutta silti oli ihan mielenkiintoiset kaksi tuntia. Ensi viikon sunnuntaina meillä on hakuruudun treenausta. Siihen mielelläni Hildan kanssa osallistuisin, ja se kuulemma käykin, jos haen Hildan treenien lopuksi autosta. Huolestusta herätti, jos alueella sattuu olemaan irtouroksia ja hakuruudussa laitetaan alulle "rakkaus lapsia". No, nähtäväksi jää olenko ensi sunnuntainakin kuitenkin vain kuunteluoppilaana. Riippuu Hildankin mielialasta. Nyt se ainakin tuntuu olevan kovin levollisen oloinen ainakin sisällä ja kotipihalla.
Aamulenkillä virtaa kuitenkin riitti. Käväsin ennen taipparikurssille lähtöä Hildan ja Kallen kanssa metsälenkillä. Otin damin ja tennispallon mukaan. Hioin matkalla Hildan luovutuksia. Nätistä luovutuksesta tuli aina palkaksi palloheitto. Olipas riemuisa aamulenkki! Heittelin palloa Kallellekin, joka on kyllä ihan superhyper pallopöhkö. :)
Kuvassa trimmaamaton ja levollinen neiti haaveili jotakin pihamaalla pitkät tovit. Mistä tulikin mieleeni, että olen ilmoittanut Hildan kesällä näyttelyyn. Tavoitteena on, että Hilda tunnustetaan koiraksi. ;)
Kevät on edennyt taas huimin loikin. Eilen kukkui kevään ensimmäinen käki. Ville oli myös hauki-cupin vetouistelukilpailuissa bongannut kevään ensimmäiset haarapääskyt järven yllä lentelemässä. Villen venekunta oli tullut kisassa toiseksi 10 kg haukisaalillaan. Hauet olivat olleet n. 2 kg painoisia. Voittajilla oli ollut kuulemma n. 14 kg haukea (yht. 3 kpl).
01.05.2012 - 21:07
Selkeästi vappu se on, sillä kirjosieppo saapui taas kellon tarkkuudella rahdun ennen vappukarkeloita. Kirjosieppo pisti heti rähinäksi yrittäen ja varmaan onnistuenkin ryöväämään pihapöntön talitintiltä. Pihalintujen mekastus oli siis villeintä mitä meille vappuna sattui. ;) Vietimme vappuaaton siskoni perheen luona grillaillen ja akustisesta kitaran soitannasta nauttien.
Tänään Villen siskon perhe tuli Turusta vierailulle meille. Vierailun jälkeen lähdimme koirien kanssa naapuripitäjän vuorelle kiipeilemään. Huh, sanon minä!
Ainiin, ja kesään on enää vähäsen, sillä västäräkkikin jo heiluttaa pyrstöään pihamaalla.
|
Kiva, kun kävit!
Kuka kävi, jätithän tassunjälkesi
kommentteihin/vieraskirjaan, kiitos!
 |
|
Laskuri aloitettu 15.1.2008
|
Blogissa seikkailevat:
Kultainen ottopoika Kalle
(BH Omskakas Inom Kort)
s. 24.1.2005
Saksan tuontitytär Hilda
(Kinclaith Armelle) s. 13.2.2010
Löytölapsi Onni-kissa
löysi meidät 21.10.2003
(klikkaamalla kuvia saat lisätietoja
seikkailijoista)
Ottamiani valokuvia:
(ottamiani kuvia ei saa kopioida!)
Koira-aiheisia järjestöjä
|
