Lumipyryinen sunnuntaiaamupäivä vierähti Röykässä Kallen kanssa Uudenmaan noutajakoirayhdistyksen NOME koulutuspäivässä. Missä se kevätaurinko piilotteli nyt kun sitä olisi tarvittu lämmittämään? ;)
Koulutuksen alussa olisin halunnut vajota maanalle tai ainakin vähin äänin hiipiä pois paikalta... Kalle piti normaalia kovempaa vinkunaa kouluttajan, Esa Valkosen, kertoessa alkuun vinkkejä koulutukseen. Kallelle ne ilmeisesti oli tuttuja juttuja, mutta me muut niin kuunteluoppilaat kuin viisi muuta koirakkoa olisimme mielellämme kuulleet mitä kouluttajalla on sanottavana. Kun Kallen vingunta ei muka riittänyt, niin poika keksi vielä ruveta hyppimään minua päin, vähän niin kuin tyyliin, että hei, nyt mennään! Kun sekään ei auttanut, niin Kalle päätti oksentaa!!! Siinä vaiheessa olisin antanut vaikka mitä, jotta olisimme jotenkin voineet haihtua savuna ilmaan... Kalle kävi ilmeisesti niin ylikierroksilla, että sillä tuli yrjöt. Onneksi en ollut antanut sille aamulla ruokaa, joten yrjön määrä oli melko vähäinen. Viimeksi Kalle oksensi synttäritreffitreenausten alussa.
No, kouluttajalla oli meistä varmaankin melko kaamea kuva ennen ensimmäisen harjoituksen alkua. Peukut pystyssä latasin kaiken toivoni Kalleen, että se sentään suorittaisi harjoitteet suht kiitettävästi ja saisimme hieman karistettua huonohkoa alkuvaikutelmaa.
Ensimmäisenä harjoitteena oli ykkösmarkkeeraus. Siinä Kallella ei ollut mitään ongelmaa. Minulta kouluttaja kysyi, että tarvitseeko namia välttämättä käyttää? No ei tarvitse, enkä sitä enää sitten koko päivänä käyttänytkään. Olen nyt viime aikoina käyttänyt ihan sen takia, koska olen yrittänyt muuttaa Kallen damin palautusta sivulta eteen ja kaiken parhaiten muokkaus on sujunut namilla. Harjoitteen päätteeksi yllätys, yllätys, keskustelimme hieman koiran maltin ja rauhallisuuden kasvattamisesta. Sainkin hyviä vinkkejä yritykseen karsia Kallen vinkumista ja ylikuumenemista.
Seuraavana oli markkeeraus ja eteen ohjaus. Ensin avustaja ampui starttarilla paikoille,minne eteen ohjaus tapahtuisi, mutta vasta markkeerausnoudon jälkeen. Kalle pysyi hienosti paikallaan ampumisen ajan ja kääntyi sivullani ympäri suuntaan, josta markkeeraus heitettäisiin. Kouluttajan merkistä lähetin Kallen hakemaan markkeerausta. Matka oli lyhyt, mutta maasto ehkä hieman haastava. Markkeerausdami nimittäin heitettiin lumikumpareen taakse auratulle pelto-osuudelle. Osa koirista jäi etsimään damia kumpareelta hetkeksi aikaa. Hieman pelkäsin, että Kalle tekee myös niin, eikä älyä ollenkaan mennä penkalta alas, mutta pelkoni oli turha ja harjoitus sujui moitteitta eteen ohjausta myöden.
Kolmantena harjoitteena oli sarja malttiharjoitteita, joissa lähinnä koirat istuksivat paikallaan, kun ohjaajat noutivat dameja. ;) Lisäksi sinkautettiin kumilangan varassa olevaa damia vauhdilla koirien editse, mutta Kallella ei ollut mitään vaikeuksia istua paikallaan. Tässä harjoitteessa Kalle ei edes ruvennut vinkumaan yhtään, koska koko ajan tapahtui kuitenkin jotain. Ohjaajien damihaeskelussa Kalle meinasi hieman ruveta vinkumaan, kun mitään ei muka tapahtunut...
Neljäs ja viimeinen harjoitus oli paritehtävä. Siinä heitettiin kaksi markkeerausta, joista ensin lähetetty koira haki ensimmäisen ja toisena lähetetty koira jälkimmäisen markkeerausdamin. Sen jälkeen vaihdettiin osia. Kallen pari pissaa lirautti kauimmaista damia hakiessaan. Olin melko varma, että Kalle menee merkkailemaan päälle hakiessaan vuorostaan kauimmaista damia, mutta koiruuspa ei välittänyt tuon taivaallista pisuista vaan haki ongelmitta damin minulle.
Alkujärkytystä lukuun ottamatta päivä oli siis erittäin antoisa ja saimme lukuisia hyviä vinkkejä jatkoon. Kouluttajalla ei ollut muuta huomautettavaa meidän työskentelystä, muuta kun tuon maltin kasvattamisen ja palautusten huolellisuuden kuntoon saamisen. Hyvät meistä kuulemma vielä tulee! ;)
